mä heräsin. voi ei, kello on vasta kuusi, ooon hereill ja kauhee nälkä. "pidä itsesi kurissa, älä syö!" on ensimmäinen ajatus. nousen ylös, suuntaan vaa'an luo. 52.1, ei. oon lihonnu sata grammaa. menen alakertaan ja sanon huomenta äidille ja hän vastaa. se ei tiedä. odotan että se lähtee laittamaan itseään, jess. väännän leivän päästä palasen, kävelen äidin ohi niin että se näkee että syön. se meni läpi. juoksen takaisin yläkertaan, laitan leivän lattialle ja odotan että koira tulee ja annan sille. aamiainen vältetty. laitan itseni ja lähden kouluun yhdessä naapurini kanssa. sekään ei tiedä kaikkea. palelen, mutten välitä. kivaa, halipäivä koulussa.menen kouluun ja vietän tunteja maha kuristen. painan kynteni syvälle ihoon ja sanon itselleni; "vihaan sinua." se tehoaa aina. ruoka-ajatukset lähtevät päästäni. se on keinoni saada itseni inhoamaan ruokaa, että ruoka on kärsimystä. siten on helpompi olla syömättä. palelen koulussa sisälläkin. ihoni on sinertävä ja vasen ranteeni täynnä punaisia viiruja kynsistäni. en voi enää pitää teepaitaa, muuten ne huomaisi.